Nyt jo tähän alkuun; tässä mä en jaa vinkkejä siihen että jaksaisit kouluhommia, kaverisuhteita, ihmisiä tai muuten vaan elämään liittyviä asioita. Mä en jaa niitä vinkkejä koska kukaan ulkopuolinen ei pysty kertomaan miten tulis jaksaa, vaan ne avut pitää itse etsiä ja löytää.
Kaikkeen mitä tekee, täytyy löytää se yks ja ainoo asia ennen ku voi alkaa hommiin. Jaksaminen. Oli kyseessä sitten herääminen, kouluun lähtö, oppitunnit, kotiin meno, ruuan tekeminen ja sen syöminen, tv:n katseleminen ja joskus jopa nukkumaan meno. Päivittäin me kamppaillaan eri asioiden kanssa, oli ne sitten positiivisia- tai negatiivisia kamppailuja. Jokaista kuitenkin yhdistää se jaksetaanko me vai ei.
Kävin koulupsykologilla nyt lukio aikana huimat yks kertaa koska hän ei ikinä lähettäny uutta aikaa. Siellä keskeinen puheenaihe oli, että onko lukio mun jaksamisen kannalta oikea paikka. Sanoin suoraan että ei todellakaan. Lukio on kuitenkin asia jonka haluan suorittaa ja jonka voin pakottaa itteni hoitamaan jaksoin mä sitä tai en. Muutama opettajakin on säälivästi kysyny että "Iida, ootko varma että jaksat?"
On tilanteita joissa on yksinkertasesti pakko vaan jaksaa. Elämä on raakaa eikä kukaan tuu sanomaan jatkossa töissä että "no, jos et jaksa niin nuku huomenna vähän pidempään". Tai no joo, saattaa tulla sanomaan mutta siinä tilanteessa se tarkottaa potkuja. Syitä miks voi olla pidempiä aikoja pois koulusta tai töistä on, jos lähtee lomalle tai on teho-hoidossa, on näyttää lääkärintodistus tai on suljetulla siks että ei olis jaksanu mutta pakotettiin jaksamaan.
Se on sellanen asia jonka kanssa pitää elää. Maailma ei pyöri niin että jokainen tekis vaan sitä mitä jaksaa tai sitä mitä haluaa. Toisaalta eihän sitä oo ikinä kokeiltu.
Se mikä mua eniten ärsyttää on se, kun jotkut ihmiset sanoo että "noh, sun nyt vaan on pakko jaksaa:)" oikeestikko?? Täähän oli uus tieto. Mut kun joskus se raja tulee vastaan. Mitä jos ei enään vaan jaksais?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti